Toimit mentorina 9–12-vuotiaalle Helsingissä asuvalle lapselle lokakuun lopusta toukokuun puoleen väliin. Tapaat mentorilapsesi kanssa kerran viikossa noin kaksi tuntia kerrallaan, ja te teette jotain mieluisaa yhdessä: voitte esimerkiksi vierailla museossa tai kirjastossa, urheilla, olla luonnossa, leipoa tai pelata pelejä. Saatte yhdessä päättää tapaamisten sisällön.
Satakieli järjestää myös yhteistä tekemistä kaikille mentoripareille. Mentoriparit ovat vierailleet museossa, käyneet teatterissa ja jääkiekko-ottelussa, sekä pelannet huonepakopeliä.
Satakieli järjestää myös yhteisen alku- ja päätöstilaisuuden.
Esimerkki tapaamisesta (noin 2h/tapaaminen)
- Mentori ja lapsi/lapsen huoltaja ovat etukäteen sopineet viikoittaisen tapaamisajan ja -käytännön. Hyvä rutiini helpottaa ja säännöllinen tapaamisaika on hyvä sekä mentorille että lapselle.
- Mentori noutaa lapsen kotoa tai koulusta (useimmiten nuorempien lasten kanssa) tai tapaa sovitussa paikassa (vanhempien lasten kanssa).
- Mentoripari tekee yhdessä jotain, esimerkiksi vierailee Luonnontieteellisessä museossa tunnin ajan. Sen jälkeen he syövät välipalaa kahvilassa ja keskustelevat vierailusta.
- Sen jälkeen mentori saattaa lapsen kotiin tai metroon/bussiin, joka vie lapsen kotiin.
Mentoreiden kokemuksia
Kysyimme kaksi kysymystä aiempien vuosien mentoreilta Julia Westerholmilta (mentori 2022-2023), Joar Jénseniltä (mentori 2023-2024) ja Glory Söderströmiltä (mentori 2023-2024).
- Mitä mentorointi on antanut sinulle?
Joar: Konkreettisesti mentorointi on tuonut kontrastia matematiikan opintoihini. Lisäksi koen, että olen saanut harjoitella vuorovaikutustaitojani eri tavalla. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, olen pitänyt mentorointia palkitsevana, koska on ollut hienoa seurata mentorilapsen kehitystä mentoroinnin aikana sekä tehdä jotain hauskaa yhdessä joka viikko.
Julia: Olen oppinut paljon siitä, miten olla tekemisissä lapsen kanssa, jolla on täysin erilainen tausta kuin minulla. Olen myös oppinut joustavuutta ja enemmän Helsingistä. Lisäksi olen saanut harjoitella kommunikoimista ja olemme yhdessä miettineet, miten tapaamisemme olisivat mahdollisimman mukavia meille molemmille.
Glory: Satakieli-mentorointiohjelma on antanut minulle näkemyksen siitä, millaista on toimia esikuvana lapselle ammattiroolini (varhaiskasvatuksen opettaja) ulkopuolella. Vastuun kantaminen lapsesta on ollut sekä opettavaista että hauskaa.
2. Kerro lyhyesti onnistuneesta mentoritapaamisesta.
Julia: Menimme kissakahvilaan, koska lapsi oli maininnut, että kissat ovat hänen lempieläimensä. Kahvilassa ollessaan mentorilapseni oli varovainen ja hieman ujo kissojen kanssa. Kävi ilmi, että lapsi ei ollut tottunut olemaan kissojen kanssa. Sain siis olla mukana ainutlaatuisessa kokemuksessa, kun hän uskalsi silittää kissaa ja kuinka iloisia me molemmat olimme siitä!
Joar: Kerran vierailimme Annantalossa, ja se oli yllättävän onnistunut tapaaminen. Siellä oli näyttely nimeltä "Ihmeellinen kone - Näyttely liikkeestä ja vuorovaikutuksesta", jossa oli teos, johon saattoi laittaa lasikuulia ja seurata niiden reittiä. Jotta teoksen saattoi kokea, meidän täytyi tehdä yhteistyötä, kun kuulat laitettiin sisään toiselta puolelta ja näimme, mitä tapahtui toiselta puolelta.
Glory: Tapasimme kerran viisi pientä koiranpentua, joka oli todella onnistunut tapaaminen. Eläimillä on kyky herättää iloa sekä suurissa että pienissä. Kun istuimme ja leikimme pentujen kanssa, kävimme monta pitkää keskustelua. Mentorilapsi viihtyi erinomaisesti!