Artikkeliväitöskirja koostuu samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista sekä niihin liittyvästä yhteenvedosta.
Yhteenveto on artikkeliväitöskirjan ydin. Yhteenvedossa esitellään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineisto sekä tutkimuksen tulokset ja niihin liittyvä pohdinta ja johtopäätökset. On tärkeää, että yhteenveto muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella. Yhteenvedon suositusmitta vaihtelee hieman tiedekunnittain – tutustu oman tiedekuntasi tarkempiin ohjeisiin ennen yhteenvedon laatimista. Käytännön vinkkejä hyvän yhteenvedon laatimiseen saat esimerkiksi oheisesta blogikirjoituksesta.
Artikkeliväitöskirjaan voi sisältyä:
- julkaistuja artikkeleita,
- julkaistavaksi hyväksyttyjä artikkeleita,
- julkaisemattomia käsikirjoituksia, jotka ovat tieteellisessä vertaisarvioinnissa tai
- julkaisemattomia käsikirjoituksia, jotka ovat valmiita lähetettäväksi vertaisarviointiprosessiin.
Esitarkastajien tulee kiinnittää erityistä huomiota vielä julkaisemattomiin käsikirjoituksiin.
Tyypillinen artikkeliväitöskirja sisältää yhteenvedon lisäksi 2–3 tieteellistä artikkelia, tietyin kriteerein myös yksi artikkeli voi riittää. Kriteeri voi täyttyä erityisen ansiokkaalla julkaistavaksi hyväksytyllä tieteellisellä julkaisulla. Vaadittujen artikkelien määrään vaikuttavat artikkelien laajuus, niiden tieteellinen merkittävyys ja laatu, artikkelin julkaisufoorumi sekä väitöskirjan tekijän oman työn osuus, mikäli väitöskirja sisältää yhteisartikkeleja. Tutustu oman tiedekuntasi artikkeliväitöskirjoja koskeviin ohjeisiin myös tältä osin heti väitöskirjatyön alussa.
Artikkeliväitöskirja voi sisältää julkaisuja, joissa on useampi kirjoittaja. Jos sisällytät väitöskirjaan yhteisartikkeleja, sinun tulee kyetä selkeästi osoittamaan oma osuutesi tutkimustyössä ja artikkelin laatimisessa. Laadi yhdessä ohjaajasi kanssa vapaamuotoinen selvitys osuudestasi kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty tai tullaan käyttämään myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä. Vahvana suosituksena (ja joissakin tiedekunnissa sääntönä) on, että hyväksytät selvityksen myös muilla kyseisten artikkelien kirjoittajilla.