Tutustu Helsingin yliopiston oppilaitospappeihin

Aurinkoinen metsämaisema.
Tiedote 21.04.2021

Esittelyssä yliopiston hyvinvointipalveluiden toimijoita, osa 1/2

Moni opiskelija on poikkeustilanteen jatkuessa jaksamisensa rajoilla, mikä välittyy sekä kyselyiden tuloksista että yliopiston henkilökunnalle tulevasta palautteesta. Myös pitkään jatkunut etäopetus aiheuttaa ymmärrettävästi turhautumista.

Yliopistolla on kuitenkin tarjolla tukea myös tässä haastavassa tilanteessa. Yliopistopapit ovat yksi näistä auttavista tahoista.

Helsingin yliopiston oppilaitospappien Lisa Enckellin, Leena Huovisen ja Laura ”Late” Mäntylän ajatukset ovat toivoa herättäviä. Huoli opiskelijoiden voinnista on kuitenkin suuri, ja se vetää Lisan, Leenan ja Laten vakavaksi. 

Kaikki kolme oppilaitospappia kertovat, että viime aikoina opiskelijoiden puheissa on korostunut uupuminen, aloitekyvyttömyys, jaksamattomuus ja yksinäisyys. Lisan mukaan etäaika on saanut monen kokemaan, että kaikki muut saavat paljon aikaan ja liikkuvat elämässä ja opinnoissa eteenpäin, kun taas itse ei tunnu saavan mitään aikaiseksi. Late kertoo huomanneensa, että moni opiskelija on itseään kohtaan paljon ankarampi kuin muita. Etäaikana, yksin puurtaessa, itsekriittisyys korostuu herkästi vielä entisestään. ”Kun omasta sisäisestä syyttävästä puheesta saa kiinni, sille kannattaa sanoa ihan konkreettisesti vastaan – vaikka ihan ääneen”, Late ehdottaa.

Korona-aika on tuonut monille opiskelijoille myös surua. Leena pohtii sitä, kuinka opintojen alkuun latautuu luonnollisesti paljon odotuksia – uusien ihmissuhteiden luomisesta, hauskoista tapahtumista, rakastumisesta – ja nyt monen ensimmäinen opiskeluvuosi onkin mennyt kotona istuessa. Pettymyksiä on riittänyt, kun opiskelun aloitukseen ja opiskeluelämään muutoinkin ladatut odotukset ovat pitkälti voineet kuivua kokoon. 

Late kertoo havainneensa, että opiskelijoiden keskuudessa näkyy paljon ahdistusta, masennusta ja uupumusta. Tämä ei ole ihme, sillä tällä hetkellä vaatimusten ja voimavarojen välinen epäsuhta on helposti suurikin. Late pohtii myös muita mahdollisia tekijöitä opiskelijoiden ahdistuksen takana, ja kertoo huomanneensa, että sen taustalla voi olla alitajuisesti jopa koronatilanteen nostattamaa kuolemanpelkoa. Parikymppisten kuuluisi saada elää niin kuin kuolemaa ei olisikaan – huolettomuus kuuluu nuoruuteen. Viimeinen vuosi on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin huoleton.

Kuinka oppilaitospapit voivat auttaa? 

Kaikki oppilaitospapit korostavat, että he tarjoavat opiskelijoille aikaa ja kuuntelijaa, ja että he ovat olemassa opiskelijaa ja koko yliopistoyhteisöä varten. ”Meidän kanssamme saa puhua ihan mistä vaan; kuolemasta, sen pelosta, elämästä, ihmissuhteista – ei ole aiheita, jotka olisivat tabuja”, Lisa sanoo ja jatkaa, että tapaamissa voi puhua myös aivan arkisista asioista, silloinkin kuin tarvitsee vain saada ”tuulettaa päätään”. Late korostaa, että oppilaitospapit asettuvat keskusteluissa aina toisen rinnalle, eivät yläpuolelle, ja että he ovat aina keskustelukumppanin puolella. Arvostelua ei tarvitse pelätä, eikä liian vähäpätöisiä keskustelunaiheita ole.  

Pappien kollektiivinen viesti vaikeaan tilanteeseen on toivo. Leena kannustaa opiskelijoita hakemaan keskusteluapua, vaikka se tuntuisi vaikealta erityisesti, kun voimat ovat muutenkin vähissä. Vaikka ajatus papin kanssa keskustelusta tuntuisi vieraalta, niin hengellisten asioiden ei tarvitse olla keskusteluissa keskeisiä. Jokaisen yksilön vakaumusta ja sitä mitä hän on ei ainoastaan kunnioiteta, vaan myös arvostetaan. Papeilla on vaitiolovelvollisuus, ja he toimivat turvallisemman tilan periaatteiden mukaisesti.

Late kokee, että jo kokemus kuulluksi tulemisesta voi lisätä uskoa, toivoa ja luottamusta. Hän myös lisää, että mediassa korostuu helposti suurten joukkojen asiat – kaikki ovat kuitenkin yksilöitä, ja jos ei itse koe tulevansa edustetuksi julkisessa keskustelussa, voi lohduttomuus ja yksinäisyyden kokemus vain lisääntyä. Yksin ei kuitenkaan tarvitse jaksaa.

Vertaistuen löytäminen on mahdollista tälläkin hetkellä. Yliopistopapit järjestävät Kaikesta selvitään -keskusteluryhmiä niin etänä kuin livenä (turvatoimet huomioiden). Ryhmiin voi ilmoittautua mukaan esimerkiksi tämän jutun lopussa olevan linkin kautta. Late rohkaisee yhteyttä kaipaavia osallistumaan ryhmiin – tilanteet ovat ohjattuja ja noudattavat turvallisen tilan periaatteita. Osallistumisen kynnys siis pidetään mahdollisimman matalana. Jos ajatus ryhmäkeskustelusta ahdistaa, niin anonyymejakin keskusteluväyliä on olemassa. Yliopistopapeilla on Jodelissa oma kanava, @kirkkojakampus, jonka kautta heihin saa yhteyden.

Lopuksi Leena pohtii vielä sitä, kuinka pienet askeleet saavat joskus ihmeellisiä asioita tapahtumaan. ”On lohdullista muistaa, että myös hyviä asioita, jopa pieniä ihmeitä, voi tapahtua”, hän toteaa ja jatkaa, että ”Vaikka nyt tuntuisi siltä, että ei jaksa, niin on hyvä muistaa, että itse kullekin voi käydä myös hyvin”.

Kuvakaappaus Teams-videokokouksesta, kuvassa kolme yliopistopappia.
             Kuvassa vasemmalla Late Mäntylä, oikealla ylhäällä Leena Huovinen ja oikealla alhaalla Lisa Enckell. 

Lisätietoa 

Tiedote 21.04.2021

Lue lisää tiedotteita