Mitä ovat vilppi ja plagiointi?

Vilppiä on muun muassa:

• Sepittäminen: tekaistujen havaintojen tai faktojen esittäminen, olemattomiin lähteisiin tai kirjallisuuteen viittaaminen.
• Vääristely: havaintojen muokkaaminen tai esittäminen siten, että alkuperäinen tulos vääristyy, olemassa oleviin lähteisiin ja kirjallisuuteen viittaaminen tavalla, joka ei vastaa niiden sisältöä.
• Lunttaaminen: kiellettyjen keinojen tai apuvälineiden käyttö esimerkiksi tentissä tai tällaisen yritys.
• Läsnäolovilppi: väärän kuvan antaminen omasta tai toisen läsnäolosta opintojaksolla.
• Sääntöjen vastainen yhteistyö: esim. itsenäiseksi tarkoitettu työ on tehty muiden kanssa tai ”haamukirjoittajan” käyttäminen.
• Luvaton lainaaminen eli plagiointi: jonkun toisen tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittäminen omanaan. Tekoälyn tuottaman tekstin tai ratkaisun esittäminen omana on myös plagiointia.

• Jos opettajalla herää vilppiepäilys, hän pyytää opiskelijalta selitystä asiaan.
• Mikäli keskustelun perusteella ei ole syytä epäillä vilppiä, opettaja opastaa oikeista käytännöistä ja ottaa ilmenneet puutteet huomioon arvosanassa.
• Ellei epäily hälvene, opettaja ilmoittaa epäilystä koulutusohjelman johtajalle, opintoasiainpäällikölle tai koulutussuunnittelijalle, joka pyytää opiskelijalta selvitystä ja järjestää mahdollisen kuulemistilaisuuden.
• Opiskelija voi pyytää kuulemistilaisuuteen mukaan tukihenkilön esim. ylioppilaskunnasta.
• Dekaani tekee päätöksen vilpistä. Päätöksessä tulee kertoa mitä opintosuoritusta päätös koskee ja että kyseinen opintosuoritus hylätään.
• Yleishallinnon juristi arvioi ovatko rikkomukset olleet niin laajoja, vakavia tai toistuvia, että niistä voisi olla syytä aloittaa yliopistolainmukaiset kurinpitotoimet (rehtorin varoitus tai hallituksen päättämä määräaikainen erottaminen korkeintaan vuodeksi).

Plagiointia on muun muassa:

• Toisen tekstin käyttäminen omanaan ilman, että lähdettä lainkaan ilmoitetaan.
• Sitaatit tai sanatarkat lainaukset, joista ei ilmene, että kyseessä on suora lainaus, eli lainausmerkit ja/tai lähdeviite puuttuu.
• Toisen tekstin käyttäminen omanaan niin, että tekstiä on muunneltu vähäisessä määrin (ns. orjallinen jäljittely, esimerkiksi muutamia sanoja vaihdettu, sanajärjestystä hieman muutettu).
• Sanatarkat lainaukset, joissa lähde on ilmoitettu mutta joista ei ilmene, että kyseessä on lainaus eikä pelkkä viittaus (ns. copy paste -menetelmä).
• Hieman muunnellun tekstin käyttäminen siten, että lähde on ilmoitettu (copy paste -menetelmä ja orjallinen jäljittely yhdistettynä).
• Oman aiemman työn käyttäminen uutena uutta opintosuoritusta varten ilmoittamatta, että työtä on käytetty toiseen opintosuoritukseen aiemmin (itseplagiointi).
• Tekoälyn tuottaman tekstin tai ratkaisun esittäminen omana.

Helsingin yliopistossa on käytössä plagiaatintunnistusjärjestelmä Ouriginal. Järjestelmää käytetään tekstien alkuperäisyyden selvittämisen apuvälineenä.

Lisätietoa ja ohjeita plagioinnin tunnistamiseen opiskelijan ohjeiden sivulta Plagioinnin tunnistaminen ja Ouriginalin käyttö.

Lisätietoa ja ohjeita hyvä tieteelliseen kirjoittamiseen löydät tieteellinen kirjoittaminen ja tekstitaidot ohjeesta 

• Merkitse suorat lainaukset selkeästi. Lainausmerkit lyhyempiin lainauksiin (alle 3 riviä), sisennys pitempiin kappaleisiin, lähdeviite molempiin.
• Merkitse viite myös aina kun lainaat jonkun toisen esittämiä ajatuksia epäsuorasti/omin sanoin. Ole viittauksissasi rehellinen. Älä esitä toisten ajatuksia ominasi.
• Kosmeettiset muutokset eivät tee toisen ajatuksista omiasi. Esim. lausejärjestyksen muuttaminen tai sanan vaihtaminen synonyymikseen ei tee ajatuksesta omaasi.
• Yleisesti tiedossa oleviin asioihin ei tarvita viitteitä, mutta ole tarkka sen suhteen, mitä voidaan katsoa kuuluvaksi tähän kategoriaan. Jos et ole varma, lisää lähdeviite.