Kirjallinen ilmaisu | Avoin yliopisto

Valitsemalla koulutusohjelman saat näkyviin yleisten ohjeiden lisäksi koulutusohjelman mahdolliset omat sisällöt. Avointa yliopistoa koskevissa ohjeissa koulutusohjelmaa ei tarvitse valita.

Kirjoittamalla luodaan järjestystä ajatusten kaaokseen. Kielellistämällä abstrakteja käsitteitä ja tuottamalla ne kirjoituksena opimme ymmärtämään niitä. Kirjoittaminen on siis ajattelua ja oppimista. 

Kirjallinen ilmaisu -sivuilla voit tutusta yliopisto-opintojen yleisimpiin tekstityyppeihin: referaattiin, esseehen ja tenttivastaukseen. Löydät tietoa myös kirjoitustyön vaiheista ja kehityt itsearvioinnin taidoissasi. 
 
Käsikirjoittaja: FM Katariina Soine 

Pohdintatehtävä: Millainen minä olen kirjoittajana?

Pohdi omia kirjoitustapojasi. Voit miettiä seuraavia kysymyksiä: 

  • Miten suhtaudun kirjoittamiseen yleisesti? 
  • Kuinka paljon kirjoitan erilaisia tekstejä (mielipidetekstejä, kertomuksia, kuvauksia, analyyseja, ohjeita, somepäivityksiä, blogeja)? 
  • Mikä on ensireaktioni, kun saan jonkun kirjoitustehtävän (kiinnostunut, utelias, penseä, pelokas jne.)? 
  • Onko kirjoittamiseni nopeaa vai hidasta? 
  • Mikä minulle tuottaa iloa kirjoittamisessa? 
  • Mikä minulle tuottaa vaikeuksia kirjoittamisessa?

Mitä yliopisto-opiskelija kirjoittaa?

Yliopisto-opiskelija joutuu opinnoissaan kohtaamaan suuren määrän erilaisia tekstejä. Miten sitten näiden tekstien kanssa seurustellaan? Miten kaikkea opittua työstetään kirjoitukseksi? Tavallisimmin opiskelija referoi eli selostaa, analysoi, tulkitsee, pohtii ja vertailee oppimaansa

Referaatti 

Referaatin tekemisellä tarkoitetaan kuullun tai luetun tekstin selostamista. Referaattiin valitaan referoitavan tekstin olennaisimmat seikat, joista rakennetaan uusi, mielekäs kokonaisuus alkuperäisen merkityksen siitä kärsimättä. 

Referaatin tarkoitus on myös lyhentää alkuperäistä, selostettavaa tekstiä, joten referaatin tekeminen on myös olennaisten seikkojen valintaa tekstistä. Alkuperäisen tekstin keskeinen ajatus tulee säilyttää, mutta tekstin kronologisen järjestyksen hyvä referoija usein rikkoo. Referaatti on ikään kuin uutinen referoitavasta tekstistä: referoijan tulee nostaa sieltä esille olennaiset ja kiinnostavat asiat.  

Ennen referaatin kirjoittamista on syytä selvittää, kuka on tekstin kirjoittaja, missä ja milloin teksti on julkaistu ja mikä on sen tavoite. Kaikki tämä vaikuttaa tapaan referoida tekstiä. Suhtaudumme tekstiin eri tavoin esimerkiksi sen mukaan, onko se ilmestynyt 1920-luvulla vai 1990-luvulla. Niin ikään tekstin tulkinnanvaraisuus lisääntyy mitä kauemmas se etääntyy asiatekstistä. Taitava referaatin tekijä tunnistaa myös tekstin mahdollisen moniäänisyyden. Kuuluuko tekstissä vain sen kirjoittajan ääni, vai pääsevätkö ääneen muutkin, ja jos pääsevät, miten?   

Referaattia ei voi laatia ymmärtämättä selostettavaa tekstiä, ja siksi sen laatimiseen ei ole oikotietä. Ennen sen kirjoittamista on siis tehtävä kokonaistulkinta tekstistä: Mikä on tekstin keskeinen ajatus?  Millaisia perusteluja ja esimerkkejä kirjoittaja tuo esille?   

Sekä referaatin laatimista että sen lukemista helpottaa ns. metateksti, jolla tarkoitetaan sitä osaa tekstiä, joka selittää ja organisoi muuta tekstiä, esimerkiksi: "Seuraavaksi käsitellään referaattia" tai: "Edellisessä luvussa käsiteltiin referaattia ja seuraavassa perehdytään esseehen." Metateksti voi myös esittää kirjoittajan kannanoton johonkin asiaan, esimerkiksi "On ilmeistä, että referaatti laaditaan näin", tai ilmaista tiedon lähteen, esimerkiksi "Tutkimuksen tekijä osoittaa, että referaatti tulee laatia näin." Erityisesti viimeksi mainittu, tiedon lähteen ilmaiseva metateksti auttaa referaatin laatimisessa, sillä se on omiaan muistuttamaan kirjoittajaa referaatin selostavasta funktiosta. 

Referaatin kirjoittajan muistilista

Sisältö  

  • Säilyykö referaatissa alkuperäisen tekstin keskeinen ajatus?
  • Ovatko keskeiset käsitteet samat kuin lähtötekstissä? 
  • Painottuuko tekstin olennaisin aines? 

Rakenne  

  • Muodostavatko johdanto, kehittely ja yhteenveto johdonmukaisen kokonaisuuden? 
  • Onko siirtymä kappaleesta toiseen mielekäs? 

Tyyli ja kirjoitusasu   

  • Ovatko lauserakenteet selkeitä ja yksiselitteisiä? 
  • Onko tekstin ulkoasu siisti? 
  • Ylittyykö tai alittuuko vaadittu pituus? Kirjoitanko oikein?  Erotanko esimerkiksi virkkeiden eri lauseet oikein pilkuilla?   

Essee

Esseen kirjoittaminen on tenttivastauksen ohella tavallisin tapa selvittää, kuinka perin pohjin opiskelija on opitun ymmärtänyt. Essee on laajahko kirjoitelma, joka kirjoitetaan annettujen lähdeteosten pohjalta ja jonka tulee käsitellä annettua aihetta riittävän laajasti tehtävänannon mukaisesti. Esseen kirjoittajan on siis yhdistettävä tehtävänannon vaatimukset, lähdeteosten referointi ja omat ajatukset sujuvaksi kokonaisuudeksi. 

Esseen kirjoittaja kuvaa, analysoi ja arvioi lukemiensa teosten käsitteitä, teoriaa ja päätelmiä. Esseen kirjoittajalle asetettavia vaatimuksia ovat usein myös luettujen teosten vertailu ja kontekstointi eli niiden arviointi julkaisuyhteydessään. 

Koska esseen kirjoittajalta edellytetään omia ajatuksia ja argumentteja, tulee siis esseen lähdemateriaalia lukea arvioivasti ja kriittisesti. Kaikki lähdeteoksissa esitetty ei välttämättä ole olennaista esseen kannalta eikä kaikki, mikä on painettu kirjaan, ole välttämättä ajantasaista.  

Aina ei esseen kirjoittajalle anneta valmista otsikkoa, joka ohjaisi kirjoitelman kulkua. Jos tehtävä "Lukekaa nämä teokset ja kirjoittakaa niiden pohjalta essee" tuntuu vaikealta toteuttaa, kannattaa aloittaa tekemällä luettavasta materiaalista referaatti. Referaattia apuna käyttäen voit ryhtyä arvioimaan lukemaasi. Pohdi keskeisiä käsitteitä ja niiden määrittelyä, teoksen tavoitteita, teoreettista pohjaa, arvomaailmaa, pääväittämiä ja niiden perusteluja.  Jos tehtävänanto on tarkkarajaisempi kuin ”Kirjoita essee”, pohdi, millaista lukutapaa tehtävä edellyttää. 

Koska esseen kirjoittajalta edellytetään omia ajatuksia ja argumentteja, tulee jo esseen lähdemateriaalia lukea arvioivasti ja kriittisesti. Kaikki lähdeteoksissa esitetty ei välttämättä ole olennaista esseen kannalta eikä kaikki, mikä on tenttimateriaalissa, ole välttämättä oikein ja ajantasaista. Tiedon luotettavuuden arviointi edellyttää kuitenkin yleissivistystä ja pohjatietoja aiheesta. 

Esseen tulee olla rakenteeltaan selkeä ja johdonmukainen. Se kannattaa rakentaa kolmiosaiseksi, jolloin ensimmäiseksi tulee johdantojakso, sitten kehittelyjakso ja viimeiseksi päätäntö eli yhteenvetojakso. 

Johdannossa tulee olla lukijan kiinnostuksen herättävä aloitus sekä aiheen ja käsittelyjärjestyksen ilmoittaminen. Kehittelyosa on se, missä otsikon aihetta varsinaisesti käsitellään: kuvaillaan, analysoidaan, vertaillaan, arvioidaan. Jos otsikko on sellainen, että se vaatii vastaukseksi joko kyllä tai ei, kysymystä tarkastellaan dialektisesti sekä myönteisestä että kielteisestä näkökulmasta, jotta toinen vaihtoehto voitaisiin perustellusti sulkea pois. Väitteiden tueksi esitetään perusteluja ja havainnollisia esimerkkejä. Jos esseen otsikkona on kysymys, yhteenvetojaksossa esitetään siihen perusteltu vastaus, jota on kehitelty keskimmäisessä osassa. 

Hyvä tapa arvioida itse esseen sisältöä ja rakennetta on lukea se läpi kappale kerrallaan ja kysyä itseltään jokaisen kappaleen kohdalla, mikä on kappaleen pääasia. Voit testata kappaletta yrittämällä tiivistää sen yhteen virkkeeseen. Näin saat selville sen, mitä olet todella kirjoittanut. Se voi nimittäin yllättävästi poiketa siitä, mitä olet aikonut kirjoittaa. Toinen tehokas itsearvioinnin keino on lukea kirjoittamansa teksti ääneen. Ääneen lukeminen paljastaa usein sen, mitä pitäisi parantaa; oman tekstin nopea silmäily puolestaan houkuttelee ohittamaan puutteet ja epäloogisuudet. 

Tenttivastaus

Tenttivastaus on yleensä esseetä lyhyempi kirjoitelma, kurssimateriaalin systemaattisen kertauksen tulos. Tenttivastauksen onnistuminen riippuu välittömästi siitä, miten hyvin opiskelija pystyy kirjoittamaan selkeitä ja hyvin perusteltuja esseitä. Näin ollen kaikki, mitä edellä esitettiin esseen kirjoittamisesta, pätee myös tenttivastauksen kirjoittamiseen. 

Tenttikysymysten otsikot ovat samankaltaisia kuin esseiden, joskaan ne eivät vaadi rajoitetun kirjoittamisajan vuoksi yhtä laajaa ja huolellista käsittelyä kuin esseissä. Tenttikysymyksissä opiskelijaa kehotetaan esimerkiksi luettelemaan, kuvailemaan, analysoimaan, vertailemaan, määrittelemään, selittämään, arvioimaan, kritisoimaan tai päättelemään. Olennaisen osan tenttivastausta muodostaa tentittävien teosten oivaltava ja arvioiva referointi

Tentissä menestyäkseen opiskelijalla tulee myös ns. metakognitiivisia taitoja eli kykyä ymmärtää omaa tiedonkäsittelyprosessia. Kuten esseen laatiminen, tenttiin valmistautuminen ja tenttivastauksen kirjoittaminen vaativat joka vaiheessa kykyä arvioida itse omaa työskentelytapaa ja työn tuloksia. Jokaisesta tenttitilanteesta voi oppia jotain hyödyllistä seuraavaa varten. Itselleen voi esittää vaikka seuraavanlaisia kysymyksiä: 

  • Kuinka hyvin opin ja muistin asiat, joista luin tenttikirjoista? 
  • Millaisia ja kuinka tarkkoja muistiinpanoja tein? 
  • Kuinka paljon aikaa käytin tenttikysymyksen analysointiin ja tenttivastauksen suunnitteluun? 
  • Kuinka paljon käytin aikaa tenttivastauksen kirjoittamiseen? 

Tentin suorittaminen on siis monivaiheinen prosessi, jota tulee tentin jälkeen arvioida sekä kokonaisuutena että osina. Vain siten voi selvittää, tulisiko jotain tehdä seuraavalla kerralla toisin. 

Esseen ja tenttivastauksen kirjoittajan muistilista

  • Oletko vastannut otsikossa esitettyyn kysymykseen? (Oletko vastannut koko kysymykseen? Oletko vastannut johonkin muuhun kuin esitettyyn kysymykseen?) 
  • Oletko selvittänyt eri käsitteet tarkasti? Ovatko viittaussuhteet kunnossa eli viittaako jokainen käyttämäsi pronomini (esim. tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne) selkeästi johonkin korrelaattiin? 
  • Onko kirjoitelman rakenne looginen eli liittyvätkö kappaleet luontevasti toisiinsa? 
  • Ovatko johdanto ja päätäntö selkeitä ja tehokkaita? Oletko pitänyt mielessä niiden funktion? 

Kirjoittamisprosessi

Kirjoittaminen ei ole yksi tapahtuma, vaan tapahtumien sarja, jossa keskeistä on huolellinen suunnittelu ja eri vaiheissa saatu perusteellinen palaute. Kirjoittaminen on kovaa työtä ja luovaa ongelmanratkaisua: mitä, miksi, kenelle kirjoitan ja missä järjestyksessä. Siksi tämä mittava ajattelu-urakka kannattaa jakaa pienimmiksi työvaiheiksi. 

  1. Lue sinulle annettu tehtävä huolellisesti läpi, jotta oivallat, mitä sinun oletetaan tekevän.
  2. Ryhdy ideoimaan tekstisi sisältöä. Voit suunnitella tekstiä esimerkiksi miellekartan (mind map) avulla tai listaamalla asioita mieleentulojärjestyksessä. Ole tarkkana, että suunnitelmasi keskiössä on juuri se asia, jota tehtävänannossa pyydetään käsittelemään.
  3. Vaikka pidätkin tehtävänannon kirkkaana mielessä, älä jarruttele ajatuksiasi, vaan palauta mieleesi runsaasti näkemääsi, kuulemaasi ja lukemaasi.
  4. Kirjoita tekstistäsi luonnos eli ensimmäinen versio. Päästä kynä kulkemaan mahdollisimman vapaasti ilman itsekritiikkiä. Karsimisen aika on myöhemmin. Luonnoksen kirjoitettuasi pyydä palautetta tekstistäsi. Jos et saa ketään ulkopuolista lukemaan tekstiäsi, jätä se lepäämään pariksi päiväksi.
  5. Kun olet saanut palautetta tekstistäsi, suunnittele asioiden käsittelyjärjestys. Yhdistä toisiinsa liittyvät asiat ja mieti, mikä etenemisjärjestys sopisi parhaiten: aikajärjestys, tärkeysjärjestys vai aihepiirijärjestys. Tässä vaiheessa voit tekstisi kokonaiskuvan hahmottamiseksi laatia ajatusrysän eli rysän muotoisen kuvion, johon kirjoitat kaikki asiat, joita aiot tekstissäsi käsitellä.
  6. Kun tekstin sisältö ja rakenne alkavat hahmottua, voit alkaa suunnitella yksittäisten kappaleiden rakennetta sekä tekstin aloitusta ja lopetusta.
  7. Aloituksen tarkoitus on saada lukija kiinnostumaan. Voit aloittaa vaikka menemällä suoraan asiaan, määrittelemällä pääkäsitteen, esittelemällä tapausesimerkin tai valitsemalla alkuun sitaatin, sanonnan, kärkevän väitteen tai retorisen kysymyksen. 
  8. Lopetus on tekstin kruunu. Suunnittele se luontevaksi osaksi tekstiäsi. Hyvä tapa on liittää se joko otsikkoon tai aloitukseen.
  9. Otsikko houkuttelee kurkistamaan tekstiin. Rajaa se tarkoituksenmukaisesti äläkä lupaile liikoja.
  10. Kirjoita oikein. Käy läpi tekstin oikeinkirjoitus ja välimerkit. Karsi mahdollinen toisto, tyhjäkäynti ja kapulakieli. Selkeästi kirjoitettu on selkeästi ajateltu. Pyri asettumaan lukijan asemaan ja pohdi, kuljetatko lukijaa vaikeuksitta tekstisi läpi.  

Kirjoittamisen ongelmia ja ratkaisuehdotuksia

Ongelma: "En pääse alkuun."  
Monille kirjoittajille kirjoittamisen alkuun pääseminen on kaikkein vaikeinta. On kirjoittajia, jotka jäävät hiomaan tuntikausiksi loistavaa aloituskappaletta pääsemättä siitä eteenpäin. 

Ratkaisuehdotus:  
Kirjoita aloituskappale mahdollisimman nopeasti "alta pois", jotta pääset aloittamaan aiheen varsinaisen käsittelyn. Olkoon tämä ensimmäinen aloituskappale vain harjoitusversio, jonka avulla otat vauhtia kirjoittamiseen ja jolla selvität itsellesi, mistä aiot kirjoittaa. Lopullinen johdantokappale kannattaa kirjoittaa vasta, kun teksti on muilta osin valmis; vasta silloin tiedät, mihin aiot lukijan johdattaa. 

Ongelma: "Pääsin hyvin alkuun, mutta jäin jumiin. "  
Monesti pääsee helposti kirjoittamisen alkuun, mutta jää jonkin ajan päästä täysin jumiin. Asiat loppuvat. Tai asioita on mielessä, mutta niiden välille ei löydy yhteyttä. 

Ratkaisuehdotuksia:  
a) Pidä tauko. Käy kahvilla, kävele raittiissa ilmassa tai lue jotakin aivan eri aiheesta. 

b) Keskustele jonkun kanssa aiheesta. Usein pelkkä oman ongelman kertominen jollekin tuottaa äkkiä ratkaisun: näinhän tätä pitäisikin käsitellä. 

c) Hae aiheesta lisää taustatietoa: kertaa muistiinpanoja, etsi lisää lähdeteoksia. Aiheesta pitää aina tietää paljon enemmän kuin aikoo kirjoittaa. Tietoa pitää olla niin paljon, että siitä voi valikoida olennaisimman. 

d) Tutki myös jo kertaalleen hylätty materiaali. Tietokoneella kirjoitettaessa kannattaa tallentaa eri versiot, sillä jossain vaiheessa hylätyistä ideoista voi yllättäen tulla arvokkaita. 

e) Palaa suunnitteluvaiheeseen ja piirrä ideakartta asioista, joita aiot käsitellä kirjoitelmassa. Järjestä muistiinpanot niin, että tarvitsemasi esimerkit, perustelut ja lainaukset ovat helposti löydettävissä. 

Ongelma: "Rakastun omaan tekstiini. En näe siinä mitään korjattavaa."  
On hyvin tavallista tulla sokeaksi oman tekstinsä heikkouksille ja rakastua kirjoittamaansa niin, että ei näe siinä mitään korjattavaa. Sanamuotojakin vaikeampaa on luopua hyvinä pitämistään ideoista. Editointi on kuitenkin tärkeä osa kirjoittamista. Jos ulkopuolista palautteenantajaa ei ole käytettävissä, voi kokeilla alla olevia keinoja. 

Ratkaisuehdotus:  
a) Jätä teksti lepäämään joksikin aikaa. Voit nähdä kirjoittamasi aivan toisin silmin parin päivän päästä. 

b) Lue teksti itsellesi ääneen. Asiat kuulostavat erilaisilta ääneen luettuna. Nopeasti silmäillen tekstin heikkoudet saattavat jäädä huomaamatta. 

c) Vaihda työskentely-ympäristöä hetkeksi. Voit esimerkiksi tulostaa tekstin ja mennä sen kanssa toiseen huoneeseen, niin on helpompi kuvitella lukevansa tekstiä ulkopuolisen silmin. 

Kirjoitusharjoituksia

Muistiinpanot ja ajatuskartat oppimisen välineinä

Muistiinpanojen tekemistä kannattaa opetella, jotta saisi luennoilta kaiken opin irti. Muistiinpanot ovat myös oppimisen apuväline. Selkeät ja jäsennellyt muistiinpanot ja mielikuvakartat auttavat palauttamaan mieleen pitkänkin luentosarjan tärkeimmät kohdat. Myös kirjallisuudesta tehdyt muistiinpanot ovat avuksi tenttiin kertaamisessa.

Muistiinpanojen tekeminen

Muistiinpanot auttavat luomaan kokonaiskuvan opiskeltavasta asiasta ja toimivat kertaamisen apuna. Luentomuistiinpanot palauttavat mieleen pitkänkin luentosarjan aikana esitettyjä asioita. Kirjallisuudesta tehdyt muistiinpanot puolestaan toimivat apuna silloin, kun kertaat asioita tenttiä varten.

Luentoa kuunnellessa ei välttämättä ehdi – eikä tarvitse – kirjoittaa kokonaisia lauseita. Yleensä luennoitsija painottaa puheessaan tärkeitä asioita äänensävyllään, toistaa ne tai kirjoittaa kalvolle ja helpottaa sillä tavoin pääasian hahmottumista.

Luentomuistiinpanoja voi tehdä monella tavalla, perinteisesti ranskalaisin viivoin tai ns. ajatuskarttana, joka on muistiinpanojen tekemistä visuaaliseen muotoon.

Muistiinpanojen aakkoset

A. Jos tiedät luennon aihepiirin etukäteen, voit valmistautua luentoon miettimällä, mitä tiedät aiheesta ja mitä uutta haluaisit tietää.

B. Varaa sopivat välineet muistiinpanojen tekemiseen. Käytä riittävän suurta vihkoa tai lehtiötä ja kynää, jolla tulee selkeä jälki.

C. Keskity kuuntelemaan aktiivisesti. Älä kirjoita niin paljoa, ettet ehdi ajatella.

D. Kirjoita lyhyesti ranskalaisin viivoin luennoitsijan painottamat pääasiat ja tärkeät käsitteet. Älä kirjoita pitkiä, monisanaisia lauseita suoraan luennoitsijan puheesta.

E. Merkitse asiat omiksi kokonaisuuksikseen ja erota pää- ja alakohdat havainnollisesti, jotta voit helposti hahmottaa asioiden väliset suhteet ja hierarkian. Kirjoita riittävän väljästi, jotta voit myöhemmin tarvittaessa täydentää tietoja. Yritä pitää käsialasi luettavana.

F. Havainnollisuuden ja ajansäästön vuoksi voit käyttää myös symboleja ja lyhenteitä:
-> mistä seuraa, että ...
salaman kuva (↯): kritiikkiä
>< vastakohtana edelliselle
(<-) vertaa aiempaan
E1: esimerkkitapaus 1

G. Keksi itse omia symboleita! Muistiinpanot ovat itseäsi varten, joten ne voivat olla persoonalliset.

H. Voit kirjata lyhyesti myös omia kysymyksiäsi ja pohdintojasi. Erota kuitenkin, mitkä asiat ovat luennoitsijan puheesta ja mikä on omaa pohdintaasi.

I. Älä turhaan yritä kopioida muistiinpanoihisi luennoitsijan esittämiä kuvioita tai kaavioita, vaan kirjoita olennainen informaatio muistiin muutamalla sanalla.

J. Jos olet epävarma jonkin aihekokonaisuuden otsikosta tai jos jokin asia jää epäselväksi, kysy asiaa saman tien luennoitsijalta.

K. Käy muistiinpanosi läpi mielellään heti luennon jälkeen. Silloin on helppo lisätä puuttuvia asioita tai selventää merkintöjä - myöhemmin se on paljon vaikeampaa. Testaa, saatko muistiinpanojesi avulla kerrattua luennon oleellisimmat asiat.

Ajatuskartta

Ajatuskartta (mind map) tarkoittaa piirroksen laatimista avainsanoista, jotka liitetään yhteen erilaisilla viivoilla, väreillä tai kuvioilla. Se on yhden sivun kokoinen hierarkkinen kartta, jota seuraamalla pääasia muuttuu sarjaksi alakohtia. Sillä voit periaatteessa korvata usean sivun muistiinpanot tai käyttää sitä perinteisten muistiinpanojesi rinnalla karttana, josta muistat helpommin kokonaiskuvan ja asiayhteydet.
 

Ajatuskartan aakkoset

A. Varaa riittävän suuri paperi (esim. A3) ja erikokoisia ja -värisiä kyniä.

B. Lähde liikkeelle paperin keskeltä eli kirjoita aihe (lähtökäsite) keskelle paperia isosti ja erottuvasti ja ympyröi tai laatikoi se.

C. Piirrä tai kuvaa aihetta eteenpäin keskellä olevan pääkohdan ylä- tai alapuolelle tai käytä koko paperia hyväksesi niin, että kirjaat pääkohdan ympärille asioita.

D. Piirrä viivoja keskellä olevasta pääkohdasta ulospäin. Älä käytä liian suurta mittakaavaa, jotta kaikki olennaiset asiat mahtuvat paperille.

E. Jokaisella piirtämälläsi viivalla tulee olla yhtymäkohta keskikuvioon tai johonkin toiseen viivaan.

F. Kirjoita viivojen päälle avainsanoja tai piirrä kuvia tai selkiyttäviä symboleja. Älä käytä lauseita vaan pyri lyhyisiin sanoihin.

G. Jos tarvitset johonkin kohtaan enemmän lisähuomautuksia, voit tehdä ne esimerkiksi kartan reunaan ja varustaa ne nuolella tai viittauksella kyseiseen kohtaan.

H. Käytä erilaisia viivoja ja värejä korostamaan tärkeitä asioita, asialiitoksia tai asioiden välistä tärkeysjärjestystä.

Lähdekirjallisuutta

  • Aumanen, Hanna-Liisa & alii:  Särmä. Suomen kieli ja kirjallisuus. Tietokirja. Luvut 24 – 29 (Kirjoittaminen) sekä 81 – 85 (Kielenhuolto). Otava. 2021.
  • Haakana, Markku ja Kalliokoski, Jyrki (toim.): Referointi ja moniäänisyys. Tietolipas 206. SKS. Helsinki. 2005 
  • Harmanen, Minna, Kaipainen, Suvi, Murto, Mervi: Uusi apulainen. Kieliopas. Laatusana Oy. 2009 
  • Iisa, Katariina, Oittinen, Hannu, Piehl, Aino: Kielenhuollon käsikirja. Helsinki: Yrityskirjat. 2012 
  • Iisa, Katariina, Kankaanpää, Salli, Piehl, Aino: Tekstintekijän käsikirja. Helsinki: Yrityskirjat Oy. 2011 
  • Kielikello. Kielenhuollon tiedostuslehti. Kotimaisten kielten keskus. Myös Verkko-Kielikello. 
  • Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Toim. Salli Kankaanpää al. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki. 2009 
  • Linna, Helena: Prosessikirjoittaminen. Kirjoittamisen suuri seikkailu. WSOY. Helsinki.1994 
  • Myllyntausta, Sirkku ja Routarinne, Sara: Sanahanat auki! Ideoita ja innostusta kirjoittamiseen. PS-kustannus. 2013