Saavutettavuudella tarkoitetaan ihmisten erilaisuuden ja moninaisuuden huomioimista digitaalisissa palveluissa, se on toisin sanoen digitaalisen maailman esteettömyyttä.
Saavutettavaa digitaalista palvelua voi käyttää riippumatta mahdollisista toiminnan rajoitteista, olivatpa ne pysyviä tai väliaikaisia. Esimerkiksi kuulovammainen henkilö tarvitsee videoihin tekstityksen, mutta tekstityksestä hyötyy myös ruuhkabussissa matkustava opiskelija.
Suomessa saavutettavuutta edellyttää myös laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta. Laki koskee viranomaisten, kuten yliopistojen, tuottamia verkkosisältöjä ja -palveluja.
Miten laki koskee opiskelijoita?
Tietyt opiskelijoiden tuottamat julkiset digitaaliset dokumentit kuuluvat lain piiriin. Näitä ovat erityisesti maisterintutkielmat, jotka tallennetaan E-thesis-järjestelmään ja jotka ovat Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaiden käytössä.
Sen sijaan tietyn kurssin aikana tuotettujen sisältöjen ei lain mukaan tarvitse olla saavutettavia (esim. Moodle-alueelle tallennetut esseet ja esitelmät). Poikkeuksena ovat sisällöt, joita käytetään toistuvasti: esimerkiksi sellainen opiskelijan tekemä video, joka jää oppimateriaaliksi tulevillekin vuosille, on tekstitettävä. Myös muussa kurssityöskentelyssä saavutettavuus on hyvä huomioida mahdollisuuksien mukaan.
Lisätietoa ja ohjeita saavutettavuudesta löydät lakia valvovan viranomaisen sivustolta Saavutettavuusvaatimukset.fi.