Opiskelun tueksi

Opiskelutaidoiksi voidaan ymmärtää lukemisen, kirjoittamisen, kuuntelemisen ja muistiinpanojen tekemisen taidot sekä viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Tärkeää on myös taito suunnitella ja aikatauluttaa omia opintoja, rakentaa omaa motivaatiota, tulla toimeen opiskelussa heräävien hankalien tunteiden ja ajatusten kanssa sekä sovittaa yhteen opiskelua ja muuta elämää. Useimmat opiskelutaidot ovat samoja, joita tarvitset tulevassa työelämässä, ja taitoja oppii sitkeällä harjoittelulla.

Voit aloittaa tutustumalla:

• UniHow-palautejärjestelmään
• Opiskelukyky-sivustoon

Vinkkejä itsenäisen opiskelun sujuvoittamiseen:

• Tee realistinen suunnitelma päivästäsi mielellään jo edellisen opiskelupäivän päätteeksi. Pyri olemaan mahdollisimman konkreettinen suunnitelmissasi. Aikatauluta myös tauot ja tee vapaa-ajalla jotakin ihan muuta.
• Mieti, minkälainen ympäristö tukee opiskeluasi. Monille lähteminen kirjastoon on hyödyllistä. Kirjastossa voi olla helpompi keskittyä opiskelutehtäviin, kun ympärillä ei ole esimerkiksi kotitöitä.
• Vältä puhelimen houkutuksia. Laita puhelin äänettömälle ja piilota se näkyviltäsi.
• Pyri työskentelemään välillä seisaaltaan, jos mahdollista tai vaihda asentoa. Älä istu pitkään paikallaan, nouse ylös tuolista mielellään puolen tunnin välein. YTHS:n sivuilla on videoita ja oppaita työskentelyasennoista ja taukoliikunnasta.
• Hyödynnä Pomodoro-tekniikkaa: esimerkiksi 25 minuuttia työskentelyä ja 5 minuutin tauko, toista neljä kertaa. Pidä tämän jälkeen vähintään 20 minuutin tauko.
• Vaikka opiskelet itsenäisesti, voit opiskella muiden kanssa tai hakea vertaistukea esimerkiksi osallistumalla ohjattuihin opiskelutuokioihin. Katso yliopiston ohjattujen opiskelutuokioden ajankohdat tapahtumakalenterista.

Yliopisto-opiskelu on suhteellisen itsenäistä ja on tavallista, että itselle sopivien tavoitteiden, suunnitelmien ja aikataulujen löytäminen on välillä ongelmallista. Opintojen alkuvaiheissa on tarjolla usein paljon suunnitteluapua, kuten mallilukujärjestyksiä, tuutoriryhmiä ja HOPS-tapaamisia. Opiskelukavereihin törmää yhteisillä kursseilla ja heiltä voi saada hyviä vinkkejä. Opintojen edetessä ulkoa tuleva tuki usein vähenee, kun opintopolut eriytyvät ja opiskelu muuttuu itsenäisemmäksi. Esimerkiksi kandityön ja gradun kirjoittaminen edellyttää usein melko omaehtoista suunnittelua ja aikatauluttamista.

Opiskelu on osa elämää ja elämäntilanteet vaihtelevat. Kokopäiväisesti opiskelevalle opintojen suunnittelu ja aikataulutus on erilaista kuin vaikkapa kokoaikaisessa työssä olevalle tai silloin, kun opiskelijalla on pieniä lapsia tai hänellä itsellään tai hänen läheisellään on jokin paljon voimavaroja vievä sairaus. Vaikka työssäkäynti tai perheen pyörittäminen eivät ole esteitä opiskelulle, ne on syytä ottaa riittävällä tavalla huomioon tavoitteissa ja aikatauluissa, jotta kuormitus ei olisi kohtuuton.

• Arvioi ennen suunnitelmien tekemistä, kuinka paljon pystyt varaamaan aikaa opiskelulle.
• Yhtenä suunnittelun lähtökohtana voit käyttää sitä, että yksi opintopiste vastaa laskennallisesti 27 tunnin työtä.
• Etsi ja kokeile itsellesi sopivia suunnittelun tapoja – suunnitelmien tarkoitus on helpottaa toimintaa, ei syyllistää tai lisätä stressiä.
• Priorisoi, laita kurssit ja muut menot tärkeysjärjestykseen, ja aloita aikataulutus tärkeimmistä; voit myöhemmin tinkiä vähemmän tärkeistä, jos huomaat tekemistä olevan liikaa.
• Valitse lukujärjestykseesi kursseja, joiden suoritustavat vaihtelevat niin, etteivät kaikki kirjatentit tai harjoitustyöt kasaannu samoille viikoille.
• Suunnittele ja aikatauluta myös itsenäinen työ.
• Pilko pidemmät työt mahdollisimman konkreettisiin osatavoitteisiin (lue kirjasta x aihe y, kirjoita esseetä varten muutama alustava ajatus aiheesta x).
• Kirjaa suunnitelmasi kalenteriin ja/tai tee työlistoja.
• Seuraa omaa ajankäyttöäsi ennen suunnitelman tekemistä ja/tai sen jälkeen, jotta suunnitelmasta tulee mahdollisimman realistinen, ja muokkaa sitä kokemusten perusteella.
• Katso video opiskelutehtävien pilkkomisesta.

Opiskelun taustalla on yleensä monenlaisia motiiveja. Esimerkiksi jokin kurssi voi olla kiinnostava ja oppimaan innostava, mutta samalla motiiveina opiskelulle voivat olla myös opintopisteiden ansaitseminen ja hyvä arvosana, mukavat opiskelukaverit ja halu miellyttää opettajaa. Kurssi on myös osa jotakin isompaa opintokokonaisuutta ja tutkintoa, jolloin opiskelun taustalla vaikuttaa yhtä aikaa monia lyhyemmän ja pidemmän tähtäimen tavoitteita. Motivaatio ei siis ole staattinen vaan muuttuva, ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa oleva voima, jota voit itse aktiivisesti pyrkiä rakentamaan.

Opiskelun eri vaiheissa tarvitaan monenlaisia tavoitteita ja motiiveja. Välillä on vain suoriuduttava ja jokaisessa tutkinnossa on pakkopullaa ja osia, jotka eivät ole henkilökohtaisesti kiinnostavia. Tutkinnon loppuunsaattaminen pelkästään suorittamalla ja opintopisteitä keräilemällä on kuitenkin kohtuuttoman työlästä ja kuormittavaa. Laadukasta oppimista varten tarvitaan myös kiinnostusta ja halua oppia. Oman alan asiantuntijaksi kasvamisessa onkin olennaista rakentaa omakohtainen suhde ja kiinnostus opittavaan sisältöön, muutoin osaaminen jää laihaksi ja työskentely ilottomaksi.

Mieti omia motiivejasi: miksi opiskelen, mikä on minulle tärkeää, mitä tavoittelen, mihin suuntaan olen menossa?

• Mieti, miksi oma ala onkaan opiskelemisen arvoinen. Mitä muita vaihtoehtoja minulla voisi olla? Miltä tuntuisi ajatus, että lähtisin uudelle uralle?
• Rakenna lukujärjestyksestäsi monipuolinen, sisällytä siihen ainakin yksi sinua kiinnostava kurssi.
• Etsi kursseista kiinnostavia puolia: jos sisältö ei kiinnosta, voitko oppia esimerkiksi opiskelutaitoja tai kokeilla jotakin uutta tapaa työskennellä.
• Keskustele opiskelukavereiden kanssa, motivoikaa toisianne, työskennelkää yhdessä.
• Motivaatio rakentuu tekemällä, ei odottamalla – etsi tapoja, joilla saat houkuteltua itsesi työn ääreen.
• Liian suuri työmäärä ja stressi ovat omiaan nakertamaan kiinnostusta ja motivaatiota. Anna siis oppimiselle aikaa.
• Muista, että elämään sisältyy muutakin kuin opiskelua.
• Hyödynnä yliopiston urapalveluita.

Miksi opiskelujeni aloittaminen aina viivästyy? Miksi teen kaiken viime tingassa? Miksi en saa tehdyksi sitä, mitä olen suunnitellut?

Tällaiset kysymykset ovat useimmille opiskelijoille tuttuja ainakin jossain opintojen vaiheessa. Aloittamisen vaikeudessa ja töiden siirtämisessä on monesti kyse aikaansaamattomuudesta eli prokrastinaatiosta. Sen määritelmään sisältyy kaksi keskeistä reunaehtoa: ensiksi pitää olla omien etujen mukaista tehdä tietty työ juuri nyt – siirtämisestä ja viivyttelystä on siis enemmän haittaa kuin hyötyä. Toiseksi työn toteuttamisen juuri nyt pitää olla realistista. Toisinaan voi olla ihan tarkoituksenmukaista siirtää tehtävää myöhemmäksi, jos tekemistä on vain yksinkertaisesti liikaa aikaan ja omiin voimavaroihin nähden.

Aikaansaamattomuuden taustalla voi olla monenlaisia toiminta- ja ajattelutapoja, uskomuksia ja tunteita, jotka kytkeytyvät tiettyyn tehtävään tai näkyvät opiskelussa ja elämässä yleisemmin. Välttelemällä haastavaa tehtävää on mahdollista päästä hetkeksi eroon epämiellyttävistä tunteista ja ajatuksista; siksi se on niin houkuttelevaa. Ongelmana luonnollisesti on, että työt siirtyvät tai jäävät kokonaan tekemättä ja välttelystä saattaa tulla ikävä tapa.

Keinoja välttelyn vähentämiseksi

• Pysähdy, harjoittele tunnistamaan, sietämään ja hyväksymään omia epämiellyttäviä ajatuksiasi, tunteitasi ja itsellesi tyypillisiä välttelytapoja.
• Tee itse tehtävästä mahdollisimman houkutteleva, realistinen, selkeä ja konkreettinen.
• Pilko isommat tehtävät pieniin konkreettisiin paloihin ja rajaa tehtävään käytettävää aikaa käyttäen apuna esimerkiksi Pomodoro-tekniikkaa. Voit hyödyntää työskentelyn tukena Pomodoro-ajastinsovellusta (esim. TomatoTimer).
• Katso video opiskelutehtävien pilkkomisesta.

Opiskelu on opiskelijan työtä, joka voi välillä tuntua hyvinkin stressaavalta. Kohtuullisena pysyessään stressi pitää meidät liikkeellä. Lyhytkestoinen isompikin kuormitus on ok, jos palautumiseen on riittävästi aikaa ja keinoja. On myös hyvä muistaa, että itselle tärkeät ja merkittävät asiat saavat aikaan stressiä. Joskus stressi kuitenkin voi alkaa kohtuuttomasti haitata opiskelua ja silloin on tärkeää pysähtyä miettimään, mistä on kysymys ja mitä keinoja voisit löytää sen vähentämiseksi.

Stressissä ei ole kyse yksin siitä, kuinka suuri työmäärä absoluuttisesti on, vaan siitä, tuntuvatko vaatimukset ylittävän sen, mihin pystyt tietyllä hetkellä ja tietyssä elämäntilanteessa vastaamaan. Kysymys voi siis olla siitä, että tekemistä on liikaa käytettävissä olevaan aikaan nähden ja/tai että tavoitteesi ovat kohtuuttomat. Mutta kyse voi olla myös siitä, että töitä on kyllä kohtuullisesti, mutta niihin ei oikein saa tartuttua. Keho voi olla alivirittynyt, olo lamaantunut. Tuntuu siltä, etteivät aika ja omat resurssit riitä mihinkään tai on tunne, että on jatkuvasti väärässä paikassa tekemässä vääriä asioita.

Keinoja opiskelustressin lievittämiseksi

• Pysähdy miettimään omia arvojasi, motiiveitasi ja tavoitteitasi: teenkö niitä asioita, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä?
• Huolehdi itsestäsi, pidä kiinni harrastuksista ja vapaa-ajasta!
• Priorisointi, to do- ja not to do -listat: mikä on tärkeää ja ajankohtaista juuri nyt, minkä voin tehdä myöhemmin, mitä ei tarvitse tehdä ollenkaan?
• Realistiset ja omaan elämäntilanteeseen sopivat tavoitteet
• Isojen tehtävien pilkkominen pienempiin osatavoitteisiin
• Itselle sopivien aikataulujen ja suunnitelmien tekeminen
• Uusien opiskelutapojen kokeilu
• Opiskelupaikan vaihtaminen kodin sijasta kirjastoon
• Yhdessä opiskeleminen
• Työajat ja opiskelurutiinit

Kokeile näitä:

• Oivamieli-sivuston harjoitukset
• Nyyti ry:n materiaalit stressistä ja itsemyötätunnosta

Tutkielmat ovat ajallisesti ja määrällisesti suhteellisen suuritöisiä projekteja. Ne edellyttävät itsenäistä suunnittelua, aikatauluttamista ja kurinalaisuutta. Tutkielmien kirjoittamiseen voi liittyä erilaisia ajatuksia ja odotuksia siitä, miten työn pitäisi edetä tai miltä työskentelyn pitäisi tuntua – eivätkä ne ole aina kovin realistisia.

Kirjoittaminen ei yleensä etene suoraviivaisesti, työhön liittyy paljon pieniä valintoja, ja hyvä teksti vaatii useita kirjoituskertoja. Siksi työskentelyyn liittyy usein epävarmuutta. Kynnys pyytää apua ohjaajilta voi joskus olla korkea. Opinnäytetyöt ovat usein myös opintojen loppupäässä, jolloin mielessä voi olla jo elämä yliopisto-opintojen jälkeen. Ei siis ole yllättävää, että tutkielmien tekoon liittyvä aikaansaamattomuus ja ahdistus on niin tavallista.

Kuinka saisin kandin/gradun tekemisen sujumaan paremmin?

• Älä jää työsi kanssa yksin, pyydä apua ja palautetta ohjaajaltasi
• Etsi vertaistukea muilta opiskelijoilta, jakakaa vinkkejä, antakaa palautetta ja tehkää työtä yhdessä.
• Selvitä, millaista lisätukea voit saada omasta koulutusohjelmastasi
• Osallistu kielikeskuksen gradukurssille
• Pyydä kirjaston asiantuntijalta apua esimerkiksi lähteiden löytämiseen ja käyttöön
• Ilmoittaudu opintopsykologien kirjoittamisen pienryhmään
• Lue graduoppaita

Kokeile näitä:

• Gradutakuu
• Kielijelppi
• Kirjaston kurssitarjonta

Jännittäminen viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa on tavallista ja normaalia. Yliopisto voi ympäristönä  lisätä paineita siitä, miten omia näkemyksiä pitäisi osata ilmaista, millainen oman suullisen esityksen pitäisi olla tai miltä puheenvuoron pitäjän tulisi näyttää. Monet opiskelijat jännittävät ryhmätehtäviä, tenttejä tai laskuharjoituksia.

Kohtuullisena pysyessään jännittämisestä on hyötyä: se nostaa vireystilaa ja auttaa pitämään huomion oleellisessa. Toisinaan jännittäminen on kuitenkin niin voimakasta, että se alkaa vaikeuttaa toimimista: keho ja mieli ovat hälytystilassa, huomio tilanteesta selviämisessä ja omissa epämiellyttävissä reaktioissa.

Opiskeluun liittyvästä jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon, mutta sen kanssa on hyvä opetella elämään. Jos jännittäminen ulottuu monille elämän osa-alueille ja saa sinut välttelemään monia asioita myös opiskelujen ulkopuolella, on hyvä ottaa tämä asia puheeksi terveydenhuollossa.

Miten jännittämisen kanssa voi tulla paremmin toimeen?

• Tutustu jännittämiseen ilmiönä ja huomaa, että muutkin jännittävät
• Tutustu omaan jännittämiseesi ja etsi keinoja, jotka voisivat sopia sinulle jännittämisesi kohtuullistamiseksi ennen jännittävää tilannetta, sen aikana ja sen jälkeen
• Viestintä ja vuorovaikutus ovat taitoja ja taitoja oppii tekemällä. Hakeudu siis vähitellen tilanteisiin, joissa voit harjoitella näitä taitoja
• Etene pienin askelin, etsiydy sopivan haastaviin viestintä- ja vuorovaikutustilanteisiin yliopiston sisällä ja sen ulkopuolella
• Hakeudu Kielikeskuksen Jännittäminen viestintätilanteissa -kurssille (opettajina puheviestinnän opettaja ja opintopsykologi) tai vieraiden kielten ERI-kursseille
• Hakeudu opintopsykologien pienryhmään tai YTHS:n jännittäjäryhmään
• Tutustu YTHS:n ohjeisiin jännittäjille.

Vaikeudet opiskelussa voivat liittyä monenlaisiin ongelmiin, häiriöihin, sairauksiin tai vammoihin, fyysisiin tai psyykkisiin. Osa vaikeuksista voi liittyä tiettyyn elämänvaiheeseen tai -tilanteeseen, osa on voinut olla aina osa elämää. Vaikeuksiin on mahdollista saada tukea yksilöllisistä järjestelyistä. Tutustu ohjeeseen Yksilöllisillä järjestelyillä lisätukea opiskeluun mikäli koet tarvitsevasi yksilöllisiä järjestelyitä oppimisvaikeuden, sairauden tai vamman perusteella. Jos sinulla on haasteita vieraiden kielten oppimisessa, voit hakea Kielikeskuksen kursseille, joilla huomioidaan monenlainen oppijuus. Mikäli kielten opiskelu ja kielikursseille osallistuminen askarruttaa, voit olla yhteydessä Kielikeskuksen opettajatuutoriin.

Tukea yliopiston ulkopuolella

• Kuntoutussäätiön Oppimisen tuen keskus ja Oppimisvaikeus.fi
• Helsingin yliopiston erilaiset oppijat
• Erilaisten oppijoiden liitto
• Erityisiä uratarinoita
• Helsingin seudun erilaiset oppijat
• ADHD-liitto
• Suomen ADHD-aikuiset