Mikä neuvoksi kun opinnot takkuilevat, etkä tunnu pääsevän eteenpäin? Tästä ohjeesta löydät opintopsykologien listaamia apukeinoja mahdolliseen ongelmatilanteeseesi.
Opiskelutaidoiksi voidaan ymmärtää lukemisen, kirjoittamisen, kuuntelemisen ja muistiinpanojen tekemisen taidot sekä viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Tärkeää on myös taito suunnitella ja aikatauluttaa omia opintoja, rakentaa omaa motivaatiota, tulla toimeen opiskelussa heräävien hankalien tunteiden ja ajatusten kanssa sekä sovittaa yhteen opiskelua ja muuta elämää. Useimmat opiskelutaidot ovat samoja, joita tarvitset tulevassa työelämässä, ja taitoja oppii sitkeällä harjoittelulla.
Yliopisto-opiskelu on suhteellisen itsenäistä ja on tavallista, että itselle sopivien tavoitteiden, suunnitelmien ja aikataulujen löytäminen on välillä ongelmallista. Opintojen alkuvaiheissa on tarjolla usein paljon suunnitteluapua, kuten mallilukujärjestyksiä, tuutoriryhmiä ja HOPS-tapaamisia. Opiskelukavereihin törmää yhteisillä kursseilla ja heiltä voi saada hyviä vinkkejä. Opintojen edetessä ulkoa tuleva tuki usein vähenee, kun opintopolut eriytyvät ja opiskelu muuttuu itsenäisemmäksi. Esimerkiksi kandityön ja gradun kirjoittaminen edellyttää usein melko omaehtoista suunnittelua ja aikatauluttamista.
Opiskelu on osa elämää ja elämäntilanteet vaihtelevat. Kokopäiväisesti opiskelevalle opintojen suunnittelu ja aikataulutus on erilaista kuin vaikkapa kokoaikaisessa työssä olevalle tai silloin, kun opiskelijalla on pieniä lapsia tai hänellä itsellään tai hänen läheisellään on jokin paljon voimavaroja vievä sairaus. Vaikka työssäkäynti tai perheen pyörittäminen eivät ole esteitä opiskelulle, ne on syytä ottaa riittävällä tavalla huomioon tavoitteissa ja aikatauluissa, jotta kuormitus ei olisi kohtuuton.
Opiskelun taustalla on yleensä monenlaisia motiiveja. Esimerkiksi jokin kurssi voi olla kiinnostava ja oppimaan innostava, mutta samalla motiiveina opiskelulle voivat olla myös opintopisteiden ansaitseminen ja hyvä arvosana, mukavat opiskelukaverit ja halu miellyttää opettajaa. Kurssi on myös osa jotakin isompaa opintokokonaisuutta ja tutkintoa, jolloin opiskelun taustalla vaikuttaa yhtä aikaa monia lyhyemmän ja pidemmän tähtäimen tavoitteita. Motivaatio ei siis ole staattinen vaan muuttuva, ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa oleva voima, jota voit itse aktiivisesti pyrkiä rakentamaan.
Opiskelun eri vaiheissa tarvitaan monenlaisia tavoitteita ja motiiveja. Välillä on vain suoriuduttava ja jokaisessa tutkinnossa on pakkopullaa ja osia, jotka eivät ole henkilökohtaisesti kiinnostavia. Tutkinnon loppuunsaattaminen pelkästään suorittamalla ja opintopisteitä keräilemällä on kuitenkin kohtuuttoman työlästä ja kuormittavaa. Laadukasta oppimista varten tarvitaan myös kiinnostusta ja halua oppia. Oman alan asiantuntijaksi kasvamisessa onkin olennaista rakentaa omakohtainen suhde ja kiinnostus opittavaan sisältöön, muutoin osaaminen jää laihaksi ja työskentely ilottomaksi.
Mieti omia motiivejasi: miksi opiskelen, mikä on minulle tärkeää, mitä tavoittelen, mihin suuntaan olen menossa?
Miksi opiskelujeni aloittaminen aina viivästyy? Miksi teen kaiken viime tingassa? Miksi en saa tehdyksi sitä, mitä olen suunnitellut?
Tällaiset kysymykset ovat useimmille opiskelijoille tuttuja ainakin jossain opintojen vaiheessa. Aloittamisen vaikeudessa ja töiden siirtämisessä on monesti kyse aikaansaamattomuudesta eli prokrastinaatiosta. Sen määritelmään sisältyy kaksi keskeistä reunaehtoa: ensiksi pitää olla omien etujen mukaista tehdä tietty työ juuri nyt – siirtämisestä ja viivyttelystä on siis enemmän haittaa kuin hyötyä. Toiseksi työn toteuttamisen juuri nyt pitää olla realistista. Toisinaan voi olla ihan tarkoituksenmukaista siirtää tehtävää myöhemmäksi, jos tekemistä on vain yksinkertaisesti liikaa aikaan ja omiin voimavaroihin nähden.
Aikaansaamattomuuden taustalla voi olla monenlaisia toiminta- ja ajattelutapoja, uskomuksia ja tunteita, jotka kytkeytyvät tiettyyn tehtävään tai näkyvät opiskelussa ja elämässä yleisemmin. Välttelemällä haastavaa tehtävää on mahdollista päästä hetkeksi eroon epämiellyttävistä tunteista ja ajatuksista; siksi se on niin houkuttelevaa. Ongelmana luonnollisesti on, että työt siirtyvät tai jäävät kokonaan tekemättä ja välttelystä saattaa tulla ikävä tapa.
Opiskelu on opiskelijan työtä, joka voi välillä tuntua hyvinkin stressaavalta. Kohtuullisena pysyessään stressi pitää meidät liikkeellä. Lyhytkestoinen isompikin kuormitus on ok, jos palautumiseen on riittävästi aikaa ja keinoja. On myös hyvä muistaa, että itselle tärkeät ja merkittävät asiat saavat aikaan stressiä. Joskus stressi kuitenkin voi alkaa kohtuuttomasti haitata opiskelua ja silloin on tärkeää pysähtyä miettimään, mistä on kysymys ja mitä keinoja voisit löytää sen vähentämiseksi.
Stressissä ei ole kyse yksin siitä, kuinka suuri työmäärä absoluuttisesti on, vaan siitä, tuntuvatko vaatimukset ylittävän sen, mihin pystyt tietyllä hetkellä ja tietyssä elämäntilanteessa vastaamaan. Kysymys voi siis olla siitä, että tekemistä on liikaa käytettävissä olevaan aikaan nähden ja/tai että tavoitteesi ovat kohtuuttomat. Mutta kyse voi olla myös siitä, että töitä on kyllä kohtuullisesti, mutta niihin ei oikein saa tartuttua. Keho voi olla alivirittynyt, olo lamaantunut. Tuntuu siltä, etteivät aika ja omat resurssit riitä mihinkään tai on tunne, että on jatkuvasti väärässä paikassa tekemässä vääriä asioita.
Tutkielmat ovat ajallisesti ja määrällisesti suhteellisen suuritöisiä projekteja. Ne edellyttävät itsenäistä suunnittelua, aikatauluttamista ja kurinalaisuutta. Tutkielmien kirjoittamiseen voi liittyä erilaisia ajatuksia ja odotuksia siitä, miten työn pitäisi edetä tai miltä työskentelyn pitäisi tuntua – eivätkä ne ole aina kovin realistisia.
Kirjoittaminen ei yleensä etene suoraviivaisesti, työhön liittyy paljon pieniä valintoja, ja hyvä teksti vaatii useita kirjoituskertoja. Siksi työskentelyyn liittyy usein epävarmuutta. Kynnys pyytää apua ohjaajilta voi joskus olla korkea. Opinnäytetyöt ovat usein myös opintojen loppupäässä, jolloin mielessä voi olla jo elämä yliopisto-opintojen jälkeen. Ei siis ole yllättävää, että tutkielmien tekoon liittyvä aikaansaamattomuus ja ahdistus on niin tavallista.
Jännittäminen viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa on tavallista ja normaalia. Yliopisto voi ympäristönä lisätä paineita siitä, miten omia näkemyksiä pitäisi osata ilmaista, millainen oman suullisen esityksen pitäisi olla tai miltä puheenvuoron pitäjän tulisi näyttää. Monet opiskelijat jännittävät ryhmätehtäviä, tenttejä tai laskuharjoituksia.
Kohtuullisena pysyessään jännittämisestä on hyötyä: se nostaa vireystilaa ja auttaa pitämään huomion oleellisessa. Toisinaan jännittäminen on kuitenkin niin voimakasta, että se alkaa vaikeuttaa toimimista: keho ja mieli ovat hälytystilassa, huomio tilanteesta selviämisessä ja omissa epämiellyttävissä reaktioissa.
Opiskeluun liittyvästä jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon, mutta sen kanssa on hyvä opetella elämään. Jos jännittäminen ulottuu monille elämän osa-alueille ja saa sinut välttelemään monia asioita myös opiskelujen ulkopuolella, on hyvä ottaa tämä asia puheeksi terveydenhuollossa.
Vaikeudet opiskelussa voivat liittyä monenlaisiin ongelmiin, häiriöihin, sairauksiin tai vammoihin, fyysisiin tai psyykkisiin. Osa vaikeuksista voi liittyä tiettyyn elämänvaiheeseen tai -tilanteeseen, osa on voinut olla aina osa elämää. Vaikeuksiin on mahdollista saada tukea yksilöllisistä järjestelyistä. Tutustu ohjeeseen Yksilöllisillä järjestelyillä lisätukea opiskeluun mikäli koet tarvitsevasi yksilöllisiä järjestelyitä oppimisvaikeuden, sairauden tai vamman perusteella. Jos sinulla on haasteita vieraiden kielten oppimisessa, voit hakea Kielikeskuksen kursseille, joilla huomioidaan monenlainen oppijuus. Mikäli kielten opiskelu ja kielikursseille osallistuminen askarruttaa, voit olla yhteydessä Kielikeskuksen opettajatuutoriin.